Kevät tarina, Mankelin avaus

Mankelin avaus on kuin lehmien lasku kesälaitumille - varma kesän merkki

Hei sinä! Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miltä kevät tuntuu? Siis se olotila, kun kesää enteilevä vuodenaika iskee sinulle ikkunan läpi silmää, tarraa kiinni selkääsi ja saa jalkasi sätkimään villisti kohti ulko-ovea?

Se, kun kaikki aistisi ilmoittavat, että hetki on jälleen koittanut: on aika vetää verhot syrjään, avata luukut ammolleen, ravistella talven turruttamat ajatukset lattialle ja heittäytyä uusien kokemusten vietäväksi.

Minäpä kerron sinulle, mitä kevät mielestäni on. Tämä tarina on monen kokemuksen täyttämä kiteytymä Krapin lukuisista keväistä, jotka ovat aina yhtä tulvillaan onnensekaista hörinää.

Krapilla kevät tuoksuu kostealle mullalle, edellisen syksyn maatuneille lehdille, Mankelin keittiöstä leijaileville aromeille sekä vihreälle ruoholle, joka työntyy hiljalleen esiin aitan edessä olevalla piha-alueella. Voi elämä sentään! Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä vakuuttaa sinulle: parempaa tuoksua ei maan päällä ole. Niin on aina ollut, ja niin on nyt.

Kevät tuntuu upottavalta mullalta sorkkien välissä, selkään ryöpsähtävältä vesisateelta, joka saa laukkaamaan kohti ensimmäistä suojaa ja kohmeloiselta kalvolta keskellä selkäpiitä. Mutta älä ymmärrä minua väärin. Tunne ei haittaa, ehei. Se on vain varma merkki siitä, että jokainen päivä vie kohti kesää. Sillä se, kuten tiedät, on todennäköisesti jokaisen suomalaisen mielestä parasta aikaa - niin minunkin.

Krapilla kevät maistuu tuoreelta ruoholta, auringon ensisäteiltä, vieressä seisovan kaverin salalipaisulta ja lempeältä kosketukselta kasvoja vasten. Niistä jälkimmäiset saavat sydämeni sykkimään nopeammin, varsinkin näin kevätaikaan.

Usko minua, täällä Krapilla kevät kuulostaa lintujen raivopäiseltä laululta aamuvarhaisella, jolloin muu maailma nukkuu ja kun hotellin edustakin on vielä hiljainen. Kevät on kimalaisen surinaa, joka soi puutarhan ensimmäisissä omenankukissa, pieniä juoksujalkoja, polkupyörän nopeita kirskahduksia sekä iloista puheensorinaa, joka tuo mieleeni aina saman levollisen tunteen: kaikki on hyvin - juuri tässä ja nyt. Sillä jos joku, niin minä todellakin tiedän sen. Tunne on yhtä ainutlaatuinen joka kevät.

Ja tässä minä nyt jälleen kerran seison, nostelen pitkän talven jälkeen jalkojani vuorotellen ilmaan vielä hetken aikaa viileästä pihamaasta, ja olen onnellinen, kun minulla on mahdollisuus hengittää raitista ulkoilmaa ja tuntea kevään tunnelman. Kääntelen päätäni jokaiseen ilmansuuntaan ja seuraan, kuinka lumihankien alta paljastunut Krapin tila on herännyt talven jälkeen jälleen uuteen eloon.

Tuolla kesäksi töihin palanneet, monen vuoden takaa tutut kasvot nostavat laseja Mankeli-ravintolan hyllyille, täyttävät talven jäljiltä tyhjillään olevaa pakastinta jäätelöillä, pumppaavat oluthanat täyteen huurteista juomaa ja asettelevat terassilla tuoleja vieraita varten kohti aurinkoa. Sillä Mankelin terassi, se on täydellinen keväisen auringon palvontaan. Minä tiedän, sillä olen kokenut sen jo niin monta kertaa.

Ja tuolla sivussa on Mankelin keittiö, josta kuuluu vilkas kuhina. Yhden pöydän ääressä kokki pilkkoo kasviksia suureen Krapin maalaissalaattiin, toisen pöydän ääressä työstetään keittiömestarin voimin kolmea eri kalaa Mankelin katiskaksi –ristittyyn ruoka-annokseen. Jos vatsani vain kestäisi, sanoisin ehdottomasti ”kyllä” Mankelin churrot-jälkiruoalle, jonka rapsakka pinta saa veden herahtamaan jopa minunkin kielelleni.

Ja kokemuksesta tiedän, että tästä hetkestä menee vain viikko tai kaksi, jos kevät on oikein suotuisa parhaimmillaan vain muutama päivä, kun koko Krapin piha-alue täytyy verkkaisista askelista, aurinkoisista katseista, iloisista kohtaamisista ja notkuvista herkkupöydistä. Ja täältä minä katselen, kuinka omenapuiden alla olevat mehiläispesät heräävät eloon, ja Mankelin vieressä oleva keittiöpuutarha alkaa puskea ensimmäisiä antejaan keittiömestarin hyödynnettäväksi. Ja hörähtelen näystä yhtä kiitollisena ja onnellisena kuten joka ikinen kevät tätä ennen.

Sillä tiedän, että Mankelin avaus Krapilla on kuin lehmien lasku kesälaitumille. Täydellisen varma merkki siitä, että kesä on jälleen oven takana.

Lala


Lala

Lala on Krapin tilalla asuva lehmä, joka nauttii ihmisten seurasta ja tunnistaa tutut kasvot. Lala on rodultaan ayrshire, joka on tunnetuin ja perinteisin lehmärotu. Ayrshirejä pidetään Suomessa parhaina laiduntajina.

Mankeli-ravintola on avannut Krapilla ovensa, ja se on avoinna läpi kesän joka päivä syyskuun puolelle asti.