Krapin pitopöydän juhlavuosi

Ajankohtaista

Krapihovin pitopöytä juhlii 50 vuottaan

Hyvät asiat kestävät aikaa. Niin kuin esimerkiksi suomalainen pitopöytä – ja niin kuin erityisesti Krapihovin suomalainen pitopöytä.

Jotta tämä tarina saa ympärilleen kehykset, on matkattava 50 vuoden taakse Tuusulan maalaismaisemiin. Krapin tila oli silloin toisenlainen kuin nyt. Koko Suomi oli tuolloin tyystin toisenlainen kuin nyt.

Eletään vuotta 1968. Salme Holma saa idean Krapin ravintolatoiminnan kehittämisestä. Hän päättää kokeilla suomalaisessa ravintolamaailmassa jotain ennenkuulumatonta.

- Ei 60-luvulla ollut totuttu koko perheen yhteisiin sunnuntailounaisiin. Eikä varsinkaan siihen, että lounas katetaan suomalaisen pitopöydän antimista, kaikille tutuista juhlaherkuista, joita ei juuri muulloin syöty.

Ei Holma itsekään ollut alkuun täysin varma ideansa toimivuudesta. Siksi pitopöytä päätettiin kattaa hiukan kuin testimielessä kerran viikossa. Syntyi maamme ensimmäinen pop up –henkinen lounaskattaus. Vastaavanlaisia ei ollut aikaisemmin maassamme toteutettu.

Lounasvieraiden käyttöön valjastettiin tuolloin vielä asuinkäytössä olleen Krapin päärakennuksen sali ja viereiset kamarit, jotka palautettiin takaisin arkeen pop up –kattausten jälkeen.

- Laitoimme juhannuksen alla Uuteen Suomeen ilmoituksen: ”Tervetuloa Krapille kesäsunnuntaisin. Pitojuhlapöytä klo 12-16.”, ja jäimme rappusille ulos odottamaan ja jännittämään, tuleeko paikalle kukaan, Holma muistelee.

Turhaan Krapilla jännitettiin. Paikalle saapui ensimmäisellä kerralla 40 vierasta, ja pitopöydän tarinasta tuli samalla hetkellä pysyvä osa ravintolan historiaa.

Pitopöydästä muodostui vuosikymmenten aikana menestys. Asiakkaita saapui pitkin ensimmäistä kesää kirjaimellisesti oven täydeltä. Myöhemmin Krapin pihalla oli parhaimmillaan linja-autolasteittain asiakkaita samaan aikaan lounastamassa. Suomalainen pitopöytä vakiinnutti Krapilla paikkansa.

- Poikkeuksellista sunnuntailounaissa oli se, että niitä syömään saapuivat erityisesti perheet. 60-70-luvulla ei ollut tapana, että perheet syövät yhdessä ulkona ravintolassa. Krapin päärakennus oli tuohon aikaan myös meidän kotimme. Krapilla vieraat, aikuiset ja lapset sekä meidän perheemme lapset viihtyivät sulassa sovussa. Lapsemme esittelivät asiakkaille perheemme valokuvia ja leikkivät muiden lasten kanssa, kun heidän vanhempansa vielä ruokailivat, Holma toteaa.

Pitopöydän menestys johti sittemmin uudistuksiin. Krapin koko alakerta muutettiin 70-luvulla ravintolatilaksi ja ravintolan toimintaa kehitettiin. Krapihovi sai alkunsa. Pitopöytä pysyi kuitenkin koko ajan ravintolatarjonnan mukana, eikä sen suosio hiipunut, vaikka ruokatrendit vaihtuivat.

80-luvun alussa ruoka-alan vaikuttajana tunnettu Holma iski uuteen kultasuoneen. Ensin hän sai houkutelluksi Krapille Savoyn ravintolapäällikön Ari Karvosen ja pian hänen peräänsä pitkän meriittilistan omanneen Savoyn keittiömestarin Lasse Helaston.  Helaston avulla Krapin pitopöytä nousi uudelle tasolle, ja pitopöydän menestys Krapilla vain jatkui.

Itse valmistettuja lihaleikkeleitä, sillejä ja kalaa. Karjalanpaistia, hirven- ja poronpaistia. Omassa uunissa paistettua hapanleipää, sämpylöitä ja kuivakakkuja. Jälkiruokaa oman maan marjoista. Pitopöytään aikanaan kuuluneet sianpääsyltty, mesimarjahillo ja uunijuusto olivat herkkuja, jotka muistetaan edelleen.

Sekä Holma että Helasto pitävät Krapin pitopöydän tärkeimpänä valttina suomalaisia perinteitä, joista ei ole missään vaiheessa vuosikymmenten aikana tingitty. Herkkuja alettiin valmistaa omalla pihalla tuotetuista ja lähellä kasvaneista antimista aikana, jolloin lähiruoka-käsite ei Suomessa ollut vielä olemassakaan.

- Krapin pitopöytä on ollut vuosikymmenten aikana aina suomalaista perinneruokaa. Siitä voi olla tukuittain useita eri variaatioita ja muunnelmia, mutta idea on ollut aina sama. Pitopöytä on pysyvä osa ruokaperinnettämme, Helasto kiteyttää.

Niin kuin nyt esimerkiksi se pitopöytään aikanaan kuulunut prässätty häränrinta, joka tarjoiltiin piparjuurikastikkeessa kunnon kastikelusikan kera aikana, jolloin kastiketta oli enemmän kuin kolme pisaraa. Mutta se onkin jo toinen tarina se.

Tänä vuonna Krapin pitopöytä juhlii 50-vuotista olemassaoloaan.

Pitopöydän Syksy


- lounas -

Kirkkaista järvistä & meren pauhuista - suomalaista luomuruokaa parhaimmillaan
Emännänsilliä
Tomaattisilliä
Katajanmarjasilakkaa ja keitinperunoita
Sokerisuolattua ja havuilla maustettua lohta & hovimestarinkastiketta
Öljyssä kypsennettyä haukea & tattipestoa

Maalta ja Krapin kellarista
Linssi-perunasalaattia
 Lipstikkakurkkuja
Piparjuurimarinoitua kukkakaalia ja paahdettuja juureksia & punajuuripestoa
Krapin puutarhan hunajalla & yrteillä marinoituja valkosipuleita
Marinoituja paahdettuja vihanneksia & juureslastuja
Syksyn sadon vihersalaattia & Krapin mustikka-viinietikkaa

Metsän kätköistä ja Krapin Palvaamosta
Krapilla palvattua Hauhalan hanhea & pihlajanmarjahilloketta
Krapilla palvattua Metsärannantilan peurapaistia Punkalaitumelta& kirsikka-karpalochutney
Krapin pintasavustettua, maustettua limousine härkää, hapankaalia ja sinappikastiketta
Sipulipiirakkaa ja vuohenjuustokastiketta


Krapin puolukka-riistamakkaraa & Krapin sinappia
Kurpitsakeittoa

Ylikypsää Krapin kanttarellisuolalla maustettua karitsan entrecotea
Timjami-punaviinikastiketta
Krapin puutarhan lipstikalla maustettua luomuohrattoa
Paahdettuja hunajaporkkanoita

Suomalaista pientilajuustoa &
Krapin syysadon kirsikkahilloa

Syksyn makeutta Krapin puutarhan omenoista
Omena-kanelikeittoa, paahdettua omenakaramellia ja uuniomenamoussea
Lakkamarenkipiirasta & pikkuleipiä
Kahvia ja teetä